Tänä aamuna Matildan alaikenessä törrötti terävä piikki. Kesti hetken ennen kuin tajusin, että ensimmäinen hammashan se on puskenut ikenestä läpi. Naskalille oli myös tulossa seuraa vierestä, sen verran valkoisena kuulsi naapurusto. Jotkut äidit liikuttuvat kyyneliin tästä merkkipaalusta. Mikäs siinä nyt on niin herkistävää sitten?
No tietenkin se, että meillä ei asu enää vauva. Vauvauteen (mahdollisesti uusi sana) kuuluu, että ei liikuta eikä pureskella. No, liikkuminen on alkanut jo pari viikkoa sitten (kummallinen ryömimisen ja konttaamisen hybridi, jossa on joka päivä eri variaatiot) ja nyt voi uudella legolla jo jauhaa ruisleipääkin. Kun saadaan se toinenkin viereen alkaa hassun hymyn aikakausi! Niin se on, varsinainen vauva-aika on nyt ohi.
Tämä kolmas kolmannes on vähän väliinputoajakausi kun pikkuvauva on poissa mutta taaperoakaan ei ole tilalla. Kahdeksan kuukauden ympärillä tapahtuu nimittäin paljon. Toinen motorinen herkkyyskausi alkaa: vauva oppii liikkumaan ryömimällä ja konttaamalla, punkee pystyyn ja hallitsee keskivartalonsa yhä paremmin, oppii käsittelemään esineitä monipuolisemmin ja istumaan tukevasti. Ensimmäiset hampaat puhkeavat. Jokeltelu saa sosiaalisia piirteitä: vauva alkaa kuunnella tarkasti puhetta, matkia äänensävyjä ja saattaa ymmärtää jo joitain sanoja. Oma perhe tunnistetaan jo niin hyvin että alkaa vierastaminen. Ja mikä järisyttävintä: vauva tajuaa tässä vaiheessa olevansa oma yksilönsä. Hän itse. Ei äiti, eikä isä, eikä tuoli - vaan hän, Matilda.
On ehkä hyvä syy siihen, miksi ei itse muista miltä tuntuu tajuta olevansa joku! Sehän on ihmiselämässä kuitenkin aika merkittävä havainto, josta alkaa koko henkinen kehitys. Jokainen tietää, miltä tuntuu kun tietää olevansa itse syypää omaan pahaan oloonsa, mutta koittakaapa asettua vauvan asemaan, vailla taitoja järkeillä tai ratkaista tätä ongelmaa. Minä olen jumissa tuolin ala. En pääse itse pois. Miksi en. Huh. Ei ihme että ahdistaa.
Tästä kaikesta tietysti aiheutuu arvaatte-kyllä-mitä. Jep. Uni on levotonta taas tässäkin vaiheessa.
Matilda havahtuu jo nimensä mainitsemiseen. Se on hyvä alku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä itse funtsit?