Mitä sulle kuuluu ja muita kysymyksiä

Otsikkoon viitaten: mulle ei kuulu ei sitten yhtikäs mitään! Vauvatalvi nykymuodossaan on ihan syvältä, kun on pimeää ja sataa eikä viitsi tai jaksa liikahtaa neljän seinän sisältä. Ja mikä hienointa: jos nää Etelä-Suomen talvet jää tällasiksi pysyvästi, Matilda ei koskaan pääse hiihtämään, luistelemaan, lumisotasille tai pulkkailemaan. Kiitos vaan kiinalaisille. Onneksi tää tammikuu on just paketissa, sillä perinteisesti helmikuun puolivälin tienoilla on jo päivä, jolloin alkaa tuntua keväältä! Maddelle sen sijaan kuuluu paljonkin, siitä seuraavassa kirjoituksessa.

Ootko käyny paljon ulkona? Vastasin, että syksyllä kävin joka päivä mutta nyt talvella aika harvoin kun ei oikein kiinnosta. Hämmentynyt kysyjä tarkoitti tietenkin ravintoloita, yöelämää. Elämässä tulee hetkiä, jolloin tajuaa lehden kääntyneen - vanhaa symboliikkaa käyttääkseni - ja vastaukseni aiheuttamassa häpeässä ymmärsin saavuttaneeni henkisen keski-ikäni. Vastaushan on nimittäin melkein sama, alkua lukuunottamatta. Baarielämä on mun osalta jo nähty, vaikka nyt siinä saattaisi taas olla jonkinlaista uutuuden viehätystä. Oletan, että käytin ulkona olemiseen yhden vuosikymmenen, josta en oikein muista mitään. Täysin erakoitunut en sentäs ole sillä ystäviä on kuitenkin aina kiva nähdä. Nekin sessiot voi onneksi järjestää jossain intiimimmässä atmoksessa, kiitos.

Ootsä facebookissa? En ollut vielä viime viikolla. Nyt kun olisin niin kukaan muu ei enää ole, huoh. Homma on jo ihan hiipunut, juuri niin kuin epäilinkin. Aika näyttää, jäävätkö edes aktiiviset ryhmät henkiin vaikka kaveriketjujen tirkistely alkaa jo tympiä.

Millon meet takas töihin? Mähän olen töissä - ja tää on satakertaisesti raskaampaa kuin mikään palaverointi pullameren keskellä, voi powerpoint sentään! No etsitty vastaus on syyskuussa. Toivottavasti jo uusissa tiloissa. :)

Aurinkoista loppukuuta!