Epämiellyttävä totuus - osa 3

Sitten lyödään naula arkkuun. Ei siis riitä että sosiaaliset ympyrät vaihtuvat, nainen muuttuu itsekin, fyysisesti ja psyykkisesti. Osan muutoksista voi laittaa tilannetekijöiden piikkiin ja osasta vastaa hormonitoiminta.

Pienin ongelmista on raskauden ja synnytyksen aiheuttama kropparäjähdys. On hiki, jälkivuotoa x viikkoa, tikkejä hanurissa ja kunto nollissa (harva enää viimeisinä kuukausina jumppaa). Ensimmäinen vaunulenkki on lyhyt mutta raskas, mutta siitä se lähtee! Jo parin kuukauden päästä kiloista on karissut ainakin suurin osa ja ryhti normalisoitunut. Se, että saavuttaa oman painonsa, on kuitenkin eri asia kuin saavuttaa omat mittansa - ja se onkin hitaampi muutos. Vatsahan on todella koominen näky ensimmäisen kuukauden: vatsalihakset ovat vielä täysin erillään, joten vyötäröllä roikkuu hassu, tyhjä nahkasäkki. Ei siis kannata hilata äitiysvaatteita roskiin heti kun supistukset alkavat. Suosittelen myös korsetin käyttöä jos pitää näyttäytyä julkisesti - tulee vaan itselle parempi mieli. ;)

Pahimman kriisin aiheuttaa väsymys. Ensimmäisen kuukauden selviää melkein nukkumatta mutta sitten alkaa painaa, ihminen kun nyt vain tarvitsee unta oli lapsia tai ei. Vaikka ihmeellisesti alkaakin tulla toimeen aika vähillä unilla, pinna lyhenee ja muisti pätkii. Kaikki oikeastaan riippuu siitä, miten hyvin kestät väsymystä ja saatko Mustan Pekan (koliikkivauvan). Nopeasti vuorokausirytmiin kiinnittyvä, hyvin nukkuva lapsi on lottovoitto, mutta univaikeuksia (koska jatkuvasti on joku vaihe) esiintyy ainakin aika ajoin lähes kaikilla. Väsyneenä jokainen hauska ja itsestään huolehtiva nainen muuttuu lähimuistinsa ja puhekykynsä menettäneeksi kiukkuiseksi zombieksi, jolla on sama paita päällä kolmatta päivää ja tukka kroonisesti mallia mörköooppera. Kun kaikki vapaa-aika priorisoidaan nukkumiselle, kuntokin pysyy nollissa.

Kolmas omaa identiteettiä sumentava muuttuja on parisuhde: aikaisemmin hallitseva kumppanin rooli kutistuu minimiin. Tilalla on epäseksikäs Äiti. Tässä asiassa ei mullistavaa helpotusta ole luvassa ennen kuin mukelosi saa ajokortin. Ilman erikoisjärjestelyjä kahdenkeskinen aika kiteytyy siihen muutamaan iltatuntiin vaavin nukkumaanmenon jälkeen - ja mitään laatuaikaahan se ei ole (katso osa 2, vapaa-ajan muuttuminen kotitöiksi). On siinä isukillakin hieman kriisin paikka, kun mukavan vaimon tilalla on hormonihuuruissa melkein kaikesta kyynelehtivä lohikäärme.

Hyvät uutiset: kyllä sen uuden roolinsa oppii hahmottaman elämää rikastuttavana tekijänä. Ihminen (ja etenkin nainen) sopeutuu käsittämättömän hyvin uusiin tilanteisiin, koulutushan alkaa jo raskausaikana, kun kaikesta näkee että kädessä on vain menolippu. Kun koko perhe on oppinut rutiinien merkityksen ja vauva tottunut viettämään aikaa vaikka mummin kanssa, säilyy rauha maassa. Parisuhteessa kannattaa palata alkuaikojen menoon: helpointa on järjestää yhetistä aikaa kodin ulkopuolelle, jossa ei ole pyykkivuorta häiriötekijänä. Leffassa käymisestä tulee mahtava kokemus!

Tilannetta helpottaa vielä se, että synnärillä ihminen joutuu johonkin madonreikään, joka kiihdyttää ajan kulumisen päivien sijasta kuukausiin. Vauva-aika on lyhyt. Vai mitä mieltä olette siitä, että mun vanhempainvapaa loppuu 2,5 kk päästä. :) Toim huom että en vielä tiedä palaako tilanne miltään osin täysin ennalleen. Ehkä ei ole tarkoituskaan.