Tietoa mainostajalle ›

14.1.2008

Epämiellyttävä totuus - osa 3

Sitten lyödään naula arkkuun. Ei siis riitä että sosiaaliset ympyrät vaihtuvat, nainen muuttuu itsekin, fyysisesti ja psyykkisesti. Osan muutoksista voi laittaa tilannetekijöiden piikkiin ja osasta vastaa hormonitoiminta.

Pienin ongelmista on raskauden ja synnytyksen aiheuttama kropparäjähdys. On hiki, jälkivuotoa x viikkoa, tikkejä hanurissa ja kunto nollissa (harva enää viimeisinä kuukausina jumppaa). Ensimmäinen vaunulenkki on lyhyt mutta raskas, mutta siitä se lähtee! Jo parin kuukauden päästä kiloista on karissut ainakin suurin osa ja ryhti normalisoitunut. Se, että saavuttaa oman painonsa, on kuitenkin eri asia kuin saavuttaa omat mittansa - ja se onkin hitaampi muutos. Vatsahan on todella koominen näky ensimmäisen kuukauden: vatsalihakset ovat vielä täysin erillään, joten vyötäröllä roikkuu hassu, tyhjä nahkasäkki. Ei siis kannata hilata äitiysvaatteita roskiin heti kun supistukset alkavat. Suosittelen myös korsetin käyttöä jos pitää näyttäytyä julkisesti - tulee vaan itselle parempi mieli. ;)

Pahimman kriisin aiheuttaa väsymys. Ensimmäisen kuukauden selviää melkein nukkumatta mutta sitten alkaa painaa, ihminen kun nyt vain tarvitsee unta oli lapsia tai ei. Vaikka ihmeellisesti alkaakin tulla toimeen aika vähillä unilla, pinna lyhenee ja muisti pätkii. Kaikki oikeastaan riippuu siitä, miten hyvin kestät väsymystä ja saatko Mustan Pekan (koliikkivauvan). Nopeasti vuorokausirytmiin kiinnittyvä, hyvin nukkuva lapsi on lottovoitto, mutta univaikeuksia (koska jatkuvasti on joku vaihe) esiintyy ainakin aika ajoin lähes kaikilla. Väsyneenä jokainen hauska ja itsestään huolehtiva nainen muuttuu lähimuistinsa ja puhekykynsä menettäneeksi kiukkuiseksi zombieksi, jolla on sama paita päällä kolmatta päivää ja tukka kroonisesti mallia mörköooppera. Kun kaikki vapaa-aika priorisoidaan nukkumiselle, kuntokin pysyy nollissa.

Kolmas omaa identiteettiä sumentava muuttuja on parisuhde: aikaisemmin hallitseva kumppanin rooli kutistuu minimiin. Tilalla on epäseksikäs Äiti. Tässä asiassa ei mullistavaa helpotusta ole luvassa ennen kuin mukelosi saa ajokortin. Ilman erikoisjärjestelyjä kahdenkeskinen aika kiteytyy siihen muutamaan iltatuntiin vaavin nukkumaanmenon jälkeen - ja mitään laatuaikaahan se ei ole (katso osa 2, vapaa-ajan muuttuminen kotitöiksi). On siinä isukillakin hieman kriisin paikka, kun mukavan vaimon tilalla on hormonihuuruissa melkein kaikesta kyynelehtivä lohikäärme.

Hyvät uutiset: kyllä sen uuden roolinsa oppii hahmottaman elämää rikastuttavana tekijänä. Ihminen (ja etenkin nainen) sopeutuu käsittämättömän hyvin uusiin tilanteisiin, koulutushan alkaa jo raskausaikana, kun kaikesta näkee että kädessä on vain menolippu. Kun koko perhe on oppinut rutiinien merkityksen ja vauva tottunut viettämään aikaa vaikka mummin kanssa, säilyy rauha maassa. Parisuhteessa kannattaa palata alkuaikojen menoon: helpointa on järjestää yhetistä aikaa kodin ulkopuolelle, jossa ei ole pyykkivuorta häiriötekijänä. Leffassa käymisestä tulee mahtava kokemus!

Tilannetta helpottaa vielä se, että synnärillä ihminen joutuu johonkin madonreikään, joka kiihdyttää ajan kulumisen päivien sijasta kuukausiin. Vauva-aika on lyhyt. Vai mitä mieltä olette siitä, että mun vanhempainvapaa loppuu 2,5 kk päästä. :) Toim huom että en vielä tiedä palaako tilanne miltään osin täysin ennalleen. Ehkä ei ole tarkoituskaan.

2 kommenttia:

  1. Onko projekti aina määräaikainen...? Äitiys, mahdoton ajatus, määräaikainen. Äiti on äiti 100 vuotiaanakin. Kaikki muuttuu, vieläpä lopullisesti. Ei edes lapsen ajokortti auta. Sitten taas valvotaan ja pelätään nuoren kokemattomuutta.
    Toinen, kolmas, neljäs lapsi. Arki voi olla kamala, kuitenkin tämä kannattaa.
    Entä isä. Hän ei ole irrallinen pala tässä palapelissä. Ensin olimme me ja olemme yhä. Saimme lapsia. Se, että lapsi kasvoi sisälläni, ei tehnyt minustä tietävämpää.
    Mutta me, vartalomme uhranneet, tulemme näkemään isän, joka myöskään ei muistuta sulhastamme. Lapsen lisäksi aika muuttaa kaiken.

    VastaaPoista
  2. Siis tää on niin totta! (Vaikka teksti kirjoitettu monta vuotta sitten, pakko kommentoida.. vaikkei kukaan lukisikaan, ihan oman mielenterveyden kannalta!) Kyllähän kaikki toitotti sitä, että kyllä ne kilot lähtee nopeesti kun imettää ja plaaplaa! MUTTA ei kukaan sano, että se kroppa näyttää vielä 8kk jälkeen (niinkuin itsellä)kamalalta. Litteän vatsan tilalla on epämääräinen nahkaroikale arpia täynnä. ''Mutta ne arvet ovat vain rakkaudesta'' sanoi joku. Tottahan sekin kai, mutta silti se vituttaa. Kyllä välillä naisellisuus kaukana.. No nyt taas tää pakollinen selittely joka on kyllä tottakin: Vaikka välillä kaduttaa koko lapsen teko niin eihän sitä voi omaa lasta olla rakastamatta. Eikä aina tunnu näin kamalalta tuo oma kroppa kun katsoo oman lapsen iloisia kasvoja. Kesä kun tulossa niin alkaa jo ahdistaa se uimarannalle meno, siitä kai tämä johtuu... Kiitän ja kuittaan!

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...