6.1.2008

Epämiellyttävä totuus - osa 2

On ihmisiä, jotka kuuluttavat, että lapsen tulo ei heillä vaikuta millään tavalla elämänmenoon. Mielenkiintoinen väite, kun otetaan huomioon, että toisella osapuolella menee alkuun pelkässä imetyksessä melkein puolet valveillaoloajasta. Totuuskomissio kertookin, että joudut työ-minäsi jälkeen hyvästelemään myös koti-minäsi. Ylipäätään vapaa-ajan käsityksesi poistetaan. Ja kuinkas näin sitten pääsee käymään?

No. Alkuunhan vapaa-aikaa ei ole ollenkaan kun syötät, röyhtäytät, rauhoittelet masuvaivaista vauvaa, vaihdat vaippaa tai nukut. Ensimmäinen merkittävä käännekohta onkin n 6kk iässä kun lapsi syö kiinteää ruokaa niin paljon, että sillä on ravitsemuksellista merkitystä. Vauvalle on myös muodostunut ainakin jonkinlainen rytmi: yöt menevät ilman syöttöjä, hän nukkuu 2-3 päiväunet ja erottaa nälän ja janon. Tällöin alkaa isäkin olla tasavertainen hoitaja, mikäli vauvalle kelpaa pullomaito, ja äidillä on siis nyt ensimmäiset saumat tehdä jotain itsekseen vaikka koko päivän.

Vanha elämä ei kuitenkaan palaa. Vapaa-aikaa syövät sellaiset välttämättömyydet kuin peseytyminen, laskujen maksu ja pyykkien viikkaus. Lisäksi kaikkea menemistä leimaa entiseen verrattuna vaivalloisuus, priorisointiongelmat ja energian puute. Et voi lähteä urheilemaan hetken mielijohteesta (ja suoraan sanoen koko päivän heiluttuasi sohva ja hyvä kirja ovat lyömätön yhdistelmä), et jaksa laittaa gourmet-illallisia kun helpommallakin pääsee ja yhdeksältä alkavat elokuvatkin päättyvät yleensä kannaltasi liian myöhään. Vauvaperheenä voi kuitenkin kyläillä kavereiden luona, tehdä vaunulenkkejä ja matkustellakin, mikäli sisua riittää. Hoitolaukun pakkaamisesta tulee rutiinia - vaippa unohtuu vain kerran.

Ajankäytöllisten haasteiden myötä myös suhde ystäviin muuttuu, vaikka kuinka yrittäisit pitää yhteyttä ja tavata säännöllisesti - mitä kyllä todella suosittelen! Avainsana on luotettava lapsenpiika. Kaikkiin rientoihin et tietenkään voi lähteä, mutta jos nanny saa mukelon nukkumaan, saatte juhlia melkein puolille öin. Toinen avainsana on isi. Kun iskä on kotona, äiti saa riekkua niin pitkään kuin silmät vain pysyvät auki (eli puolille öin). Suurin ongelma kanssakäymisessä on kuitenkin se, että maailma pyörii kiusallisesti yhden asian ympärillä, kun taas muut ovat edelleen osallisia yhteiskunnan menosta laajassa mittakaavassa. Tästä seuraa väkisinkin se, että juttujesi parasta kohderyhmää ovat muut äidit. Ja kuten ystäväni Krista totesi: ei haittaa jos toiselle äidille kertoo samat jutut uudelleen, ei se kuitenkaan muista, mitä viimeksi puhuttiin.

Hyvät uutiset: kaikki järjestyy. ;) Kun vauvan totuttaa hyvissä ajoin hoitajan naamatauluun ja tuttipulloon, iltavapaa järjestyy toistekin. Todelliset ystävät myös jaksavat kuunnella juttujasi loukkaantumatta siitä, että et taaskaan muista missä he olivatkaan olleet lomalla. Ja pienellä itsekkyydellä saa kyllä raivattua kalenteriinsa säännölliset harrastusajat kun muistaa kommunikoida iskän kanssa hoitovaraukset riittävän selkeästi.

Seuraava käännekohta onkin hetki, jolloin lapsi viihtyy ilman äitiä ja isää yhden vuorokauden, mikä koittaa asiantuntijoiden mukaan vuoden ikäisenä. Voitte lähteä vaikka Tallinnaan. ;)

Loppiaista!
- Katja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...