"Mitä kaikkea oot puuhannu äitiyslomalla?"

Hopsansaa.

Mun broidi todellakin kysyi ton kysymyksen. Mykistävää. No, sillä ei ole lapsia, joten annettakoon anteeksi. :D Seuraavia asioita ollaan kuitenkin koettu tässä:

Yöunet 23:00-07:40.
Siis mukelo veti. Itse toki valvoin neljästä lähtien ja odotin milloin kutsu käy. Ei käynyt. Nousin sitten puoli kahdeksalta tökkimään neitiä, että onko se kuollut vai vaan kovasti sairas. No, tämä ei sitten olekaan enää toistunut vaan hyvin vaihtelevilla unilla mennään, pätkien skaala vaihtelee 4,5 - 8,5h välillä. Oma unirytmi on kroonisesti sekaisin kun ei koskaan tiedä millaista yötä on lupa odottaa. Kertokaapas Frantic-mamat & -papat: alanko jossain vaiheessa taas nukkua normaalisti?? ..Kun Madde muuttaa pois himasta??

Kiljuraivarit kahvilassa.
Voi saatana sentään. Kaikkien aikojen korkean C:n huuto, joka alkoi ei-mistään eikä loppunut kuin hölkkäämällä naama kretliinisenä karjuva vauva olalla ympäri kahvilaa, voi häpeälamaannus. Sitten se onneksi stumppasi olkapäälle enkä uskaltanut liikahtaakaan sen jälkeen kohtauksen uusimisen pelossa. En myöskään halunnut kohdata muiden asiakkaiden katseita, argh. Onneksi parkuun yhtyivät pian myös kaikki muutkin kahvilan empaattiset vauvat, joten en ollut yksin. Kjäh.

Niskapaskat (pakollinen kakka-juttu!)
Kaikkien aikojen sinappiräjähdystä saatteli sellainen pieruarmeija että nauroin katketakseni ennen kuin hymy tosissaan hyytyi. Sen vaipanvaihdon jälkeen meni pyykkiin myös mun kaikki vaatteet. WC:n siivoaminen kesti puoli tuntia. Voin vain todeta että onneksi on aina ollut koira, jonka satunnaiset vatsataudit ovat kasvattaneet aika immuuniksi kaikenlaisille huoh-tason insidenteille.

Kukkakaalius (mikä tästä kirjoituksestakin käy ilmi)
Olen taantunut juuri sellaiseksi vegetables-for-brains kotiäidiksi, jollaiseksi en koskaan uskonut muuttuvani. Sen verran olen pitänyt ylpeyden rippeistäni kiinni, että en edelleenkään katso päivisin mitään brasilialaisia ihmissuhdedraamoja, ostoskanavaa tai tv-chatteja - tilanne saattaa muuttua kun ulkona on -30C. Olen ihan järjettömän iloinen jos joku soittaa, tulee käymään tai postilaatikossa on joku lehti. Teemu tietysti kuulee kaikki jännittävät tapahtumat tuoreeltaan heti kotiovelta: "Arvaas, tänään meidän takapihalla oli kaksi oravaa!" =D

Höyhenaivo menee nyt katsomaan uutisia jotta en täysin vieraannu yhteiskunnasta.
Muistakaa punaviinin lämmittävä voima pimenevissä syysilloissa!
- Katja

Syytön!

Jatkuu..

Kirjoittelin tämän joskus elokuussa kun kävin yksityisen neuvolani järkkäämässä äiti-lapsi -tapaamisessa!

Suhtaudun (edelleen) hyvin skeptisesti kaikkiin pelkästään vanhemmuuteen perustuviin sidosryhmiin - en ole muuttanut mieltäni sen suhteen, että 90% ihmisistä on jollain tapaa epämiellyttäviä - mutta yllätyin iloisesti neuvolani järjestämästä äiti-vauva -tapaamisesta. Sen lisäksi, että Madde ei huutanut eniten ja ryhmä oli pieni, paikalla oli samanikäistä, -henkistä ja aidon tuntuista porukkaa, suurin osa vieläpä Espoosta. Kätilö haastatteli meitä raskaudesta, synnytyksestä, isyydestä ja äitiydestä ja kerrottiin sitten kokemuksia - oli lohdullista kuulla että erilaisia ongelmia ja tyhmiä kysymyksiä on läjäpäin (kaikilla kyseessä esikoinen) ja meillä ei ollut läheskään kaikkia! Nämä äidit olivat vaihtelevasta väsymyksestä huolimatta selvinneet huumorilla ja maalaisjärjellä silloinkin kun kaikki ei mennyt niin kuin manuaalissa oli luvattu. Yksi äiti myös kysäisi varovaisesti, että ootteko ollu ton alkoholin kanssa ihan absolutisteja. Sanoin heti, että kun en ollut raskausaikanankaan niin miksi sitten nyt olisin, jonka jälkeen tunnelma vapautui huomattavasti. Yksikin myönsi tissuttelevansa melkein joka ilta, viinitujaus kun ottaa pahimman terän pois koliikkihuudosta. ;)

Tästä positiivisesta yhteisöllisyyden tunteesta tuli mieleen perustaa verkkopalvelu huonoaiti.com. Onko tällainen jo olemassa? Perusidea olisi se, että rekisteröitymisen kautta pääsee blogimuotoiseen palveluun, jossa jokainen saa tunnustaa syntinsä ja lukea muiden tunnustuksia. Olo helpottuu, kun huomaa että on samassa suossa kuin muutkin: kolauttanut vauvan pään yöllä oven karmiin, unohtanut antaa D-vitamiinitipat ja huudattanut vauvaa suihkun ajan. Suosituimmat vauvasaitit, joiden perimmäinen idea on hyvä, ovat valitettavasti yhteisöpuolella täynnä besserwissereitä ja paskoja neuvoja, viis siitä että suurin osa päällepäsmäreistä on 17-vuotiaita pätemisvimmaisia assanvessankassoja - ja tuskin edes raskaana. Toki vika voi olla myös minussa kun en ole oikein istunut tähän pullantuoksuiseen, uhrautuvaan äitirooliin, joka pahimmillaan pitää sisällään äärimmäistä elämäntapafasismia ja suvaitsemattomuutta. Kun siihen liitetään vielä joidenkin äitien taipumus yli-itsesuojeluun ja narsisimiin, saadaan jaettua ainoastaan ahdistavaa syyllisyyttä vaikak tilanteen pitäisi mennä juuri päinvastoin. Jännää kuinka harva kapinoi näitä tabuja vastaan, vanhemmuus kun ei ole mikään ruusutarha. Saahan sen kai sanoa ääneen olematta sosiaalihuollon seuraavan kotikäynnin kohde. Perkele.

Hajanaisia syysajatuksia

Päivää taloon!

Kiitos Okon taidokkaan jäljityksen sain tunnarini takaisin ja välini Blogger Supportin kanssa kuntoon! Pääsen siis vihdoin postaamaan myös tuossa aiemmin kesän paksuimpina hetkinä rustailemani kirjoitukset, täytyy vain tarkistaa olenko enää samaa mieltä niiden kanssa.. ;)

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni iloinen siitä, että on syksy - tai pikemminkin, että kesä on ohi. Tähän on montakin syytä. Ei ole enää hiki. Yöllä on pimeää. Ei ole pakottava tarve nauttia kesästä ulkoillen, reissaten ja harrastaen. Ja vauvan on pakko olla yli kahden kuukauden ikäinen! Outoa kyllä, syksyssä on nyt jotain ihanan rauhallista, kun kaikki muut keskittyvät töihin ja joulun odotukseen. Oli ihanan ulkopuolinen olo, kun kävelin tänään rauhassa vaunujen kanssa kuulaassa aurinkoisessa säässä pitkin Silkkiniittyä ja ohitseni juoksi koululaisia, joilla oli suunnistusta. Kiire ei kosketa minua tällä hetkellä. Kontrollifriikin on yllättäen kiva lukea MMM:ää ja todeta että niin se kehitys kehittyy ja ihan ilman minua. ;)

Olen saanut kasaan vain hyvin hajanaisia mietteitä change of focus -otsikon alle. Alla niistä muutama.

Osaan tehdä todella paljon asioita yhdellä kädellä. Sposteihin tulee kyllä paljon kirjoitusvirheitä ja voi levittyy aika epätasaisesti leivän päälle mutta periaatteessa tulen toimeen yksikätisenä erittäin hyvin. Evoluutio luultavasti surkastuttaa vasemman käteni pois vuoden sisään.

Päivällä kaupungilla liikkuu ihan eri jengiä kuin aamuisin ja iltaisin. Herranjumala, että ihmisillä on lapsia: vaunuja, rattaita ja kolmipyöräisiä rullaa vastaan tasaiseen tahtiin. Olenkin ihmetellyt että kuka tätä babyboom-valhetta oikein levittää mutta kas se olikin ihan totta. Toinen vain päivisin esiintyvä valtaryhmä ovat rollaattorit, mikä johtunee siitä että terveyskeskus sijaitsee tässä aika lähellä.

Osaan aika paljon lastenlauluja ulkoa tietämättä varsinaisesti miksi, eihän niitä Pataässässäkään ole tullut hoilotettua. Ainoastaan jänöjussin mäenlaskusta puuttuu säkeistöt (laittakaa tulemaan jos joku osaa, netistä ei näinä tekijänoikeusaikoina löydy enää mitään). Muutenkin ihmisillä on joku kummallinen erikoishätäratkaisuosasto aivoissa, joka otetaan käyttöön pikku palosireenin aloittaessa "mulla on tylsää" -itkun. Kaikenlaisia leikkejä, lauluja ja sekopäistä paskanjauhantaa sitä tuleekin esitettyä, onneksi kukaan ei näe. Miehet tuntuvat vastaavissa tilanteissa turvautuvan vauhtiin -> perintösitteri natisee liitoksissaan ja erilaiset modernin tanssin esitykset rintarepun kanssa viihdyttävät kaikkia paikallaolijoita. Toimii.

Tulen toimeen aika vähillä ja katkonaisilla unilla kokeakseni itseni pirteäksi. Normaalioloissa vedin viikonloppuna vähintään kymmenen tuntia putkeen, en ole viittä tuntia pitempään nukkunut puoleen vuoteen. Toisaalta mitään ylimääräistä energiaa esim urheilemiseen vielä ole vaikka Matilda ei mikään koliikkitapaus olekaan ja alkoi jo kuusiviikkoisena pidentää yösyöntivälejään inhimilliseen kolmeen tuntiin, jossa ehtii jo nukahtaakin välillä (nyt jo säännöllinen viisi tuntia = juhlaa). En ole edes aloittanut kahvinjuontia.

Lisää ajatuksia taas ensi kerralla. Tsemppiä alkusyksyyn ja hauskaa kikkaria!!
- Katja