Vaiheessa

Tiedoksenne, että lapsettomia vastaan on olemassa salaliitto. Paljon asioita perhe-elämästä jätetään kertomatta. Minä ainakin olin siinä uskossa että ns. kolmen kuukauden koliikki on ainoa raskas vaihe - jos se nyt sattuu omalle kohdalle. Fyi vaan, että vauvoilla on aina menossa joku vaihe. Ja se koliikkikin voi kuulemma alkaa myös kolmen kuukauden jälkeen!

Nopea kertaus. Ihan ensimmäiseksi on tämä eloonjäämisahdistus, jolloin pitää itkeä ja syödä varmuuden vuoksi tosi usein. Tähän vaiheeseen liittyvät tietty myös masukivut, kun uudenkarhea suolisto yrittää selvitä maitoproteiinien pilkkomisesta. Vatsanväänteet tulevat uudestaan kuvaan kun aloitetaan kiinteän ruoan maistelu, jolloin myös mahdolliset allergiat tulevat ilmi. Uudet ruoka-aineet pierettävät ja kiinteän pökäleen vääntäminen vaatii jo ponnistelua naama punaisena - as we all know. Sitten vauvoilla on vaihtelevasti (Maddella noin noin kuukauden välein) muutaman päivän kestäviä tiheänimunkausia, jolloin tisseistä tilataan lisää tavaraa vetoisuuttaan lisänneeseen vatsalaukkuun. Lisäksi vauvoilla on erilaisia motorisen kehityksen herkkyyskausia jolloin opitaan uusia taitoja. Öisin prosessoidaan kaikkea opittua: veivataan käsiä ihan tuulimyllynä kun ne kerta on olemassa tai pöngitään puoliunessa pystyyn kun kerran osataan. Pinnasängystä on myös kiva kiljua ja päristellä ihan omaksi ilokseen mihin aikaan vaan aamuyöstä, jolloin huomioarvo on taattu. Ja sydänkohtaus.

Hauskinta tässä on se, että koskaan ei tiedä milloin nämä vaiheet alkavat ja loppuvat. Niistä myös jää henkiin vaikka oletkin jossain vaiheessa valmis myymään jälkikasvusi mustalaisille. Huomaat vain yhtäkkiä, että pari edellistä yötä on mennyt ihan ilman mellakoita ja silmäpussisi ovat normaalia luokkaa.

Matildalla on nyt viisi kuukautta eloa mittarissa ja menossa on suvantokausi (between phases). Kolmen rai rai -viikon jälkeen yöt nukutaan suht läpeensä, jopa paremmin kuin aikaisemmin. Tämä ilmeisesti siksi, että nyt ei ole mitään mullistavaa menossa. Uusista merkittävistä kyvyistä näköpiirissä on vasta ryömiminen. Suun ja kielen yhteistyö kiinteän ruoan syömisessä on myös opittu ja ainakin tähän asti kaikki ruoka on maistunut. Nyt saisi sitten aloittaa viljojen, lihan, kalan ja kananmunan antamisen, mutta ehkä annan niiden odottaa hetken ja nukun muutaman yön varastoon. Jos niistä vaikka alkaa taas joku vaihe.

Tässä iässä lapsesta alkaa huomata persoonallisuuden piirteitä. Joillain mukeloilla edellä mainitut vaiheet menevät nopeasti tai jopa ihan huomaamatta ohi, jotkut taas mietiskelevät niitä yöt läpeensä vähintään kuukauden verran. Matilda edustanee tässä keskitasoa. Olemme havainneet että ipanamme on aika joviaali, kommunikoiva ja poikkeuksetta hyväntuulinen, varsinkin isille nauretaan paljon eikä haittaa jos kuivaa vaippaa ei vaihdeta saman tien. Mutta sitten, kun joku asia ei käy, se ei todellakaan käy. Arvon prinsessa kermapeppu ei voi sietää ruoassa KNÖÖLEJÄ. Luulin ensin, että ällötys kohdistuu perunaan, mutta kyseessä olikin koostumusongelma. Mun tekemässä perunasoseessa nyt valitettavasti on muutaman millimetrin sattumia kun en omista mitään teollisuuskeittön moulinexia, joten sitten yökitään, pärskitään ja syljetään ja esitetään tukehtuvaa vaikka keitetty peruna nyt hajoaa suussa ihan ilman jauhamista. Toinen voimakkaita protesteja aikaansaava asia ovat selän taakse rullantuvat paidat, pyyhkeet, peitot jne. On kuin piikkilankaa olisi hoitopöydälle laitettu, jos kylpypyyhe jää selän alle ruttuun. Teatterikorkea kutsuu.

Joillekin tulee vauvakuume heti kun lapsi alkaa osoittaa jonkinlaisia kasvamisen merkkejä: kun vaatteet tai turvaistuin jäävät pieniksi tai kun saa istua syöttötuolissa. Itse olen todella kiitollinen jokaisesta päivästä, joka vie minut lähemmäksi tän ipanan 1-vuotissyntymäpäivää.