Syytön!

Jatkuu..

Kirjoittelin tämän joskus elokuussa kun kävin yksityisen neuvolani järkkäämässä äiti-lapsi -tapaamisessa!

Suhtaudun (edelleen) hyvin skeptisesti kaikkiin pelkästään vanhemmuuteen perustuviin sidosryhmiin - en ole muuttanut mieltäni sen suhteen, että 90% ihmisistä on jollain tapaa epämiellyttäviä - mutta yllätyin iloisesti neuvolani järjestämästä äiti-vauva -tapaamisesta. Sen lisäksi, että Madde ei huutanut eniten ja ryhmä oli pieni, paikalla oli samanikäistä, -henkistä ja aidon tuntuista porukkaa, suurin osa vieläpä Espoosta. Kätilö haastatteli meitä raskaudesta, synnytyksestä, isyydestä ja äitiydestä ja kerrottiin sitten kokemuksia - oli lohdullista kuulla että erilaisia ongelmia ja tyhmiä kysymyksiä on läjäpäin (kaikilla kyseessä esikoinen) ja meillä ei ollut läheskään kaikkia! Nämä äidit olivat vaihtelevasta väsymyksestä huolimatta selvinneet huumorilla ja maalaisjärjellä silloinkin kun kaikki ei mennyt niin kuin manuaalissa oli luvattu. Yksi äiti myös kysäisi varovaisesti, että ootteko ollu ton alkoholin kanssa ihan absolutisteja. Sanoin heti, että kun en ollut raskausaikanankaan niin miksi sitten nyt olisin, jonka jälkeen tunnelma vapautui huomattavasti. Yksikin myönsi tissuttelevansa melkein joka ilta, viinitujaus kun ottaa pahimman terän pois koliikkihuudosta. ;)

Tästä positiivisesta yhteisöllisyyden tunteesta tuli mieleen perustaa verkkopalvelu huonoaiti.com. Onko tällainen jo olemassa? Perusidea olisi se, että rekisteröitymisen kautta pääsee blogimuotoiseen palveluun, jossa jokainen saa tunnustaa syntinsä ja lukea muiden tunnustuksia. Olo helpottuu, kun huomaa että on samassa suossa kuin muutkin: kolauttanut vauvan pään yöllä oven karmiin, unohtanut antaa D-vitamiinitipat ja huudattanut vauvaa suihkun ajan. Suosituimmat vauvasaitit, joiden perimmäinen idea on hyvä, ovat valitettavasti yhteisöpuolella täynnä besserwissereitä ja paskoja neuvoja, viis siitä että suurin osa päällepäsmäreistä on 17-vuotiaita pätemisvimmaisia assanvessankassoja - ja tuskin edes raskaana. Toki vika voi olla myös minussa kun en ole oikein istunut tähän pullantuoksuiseen, uhrautuvaan äitirooliin, joka pahimmillaan pitää sisällään äärimmäistä elämäntapafasismia ja suvaitsemattomuutta. Kun siihen liitetään vielä joidenkin äitien taipumus yli-itsesuojeluun ja narsisimiin, saadaan jaettua ainoastaan ahdistavaa syyllisyyttä vaikak tilanteen pitäisi mennä juuri päinvastoin. Jännää kuinka harva kapinoi näitä tabuja vastaan, vanhemmuus kun ei ole mikään ruusutarha. Saahan sen kai sanoa ääneen olematta sosiaalihuollon seuraavan kotikäynnin kohde. Perkele.